Elämä ja tausta
Signe Irene Yletyinen (o.s. Fagerström) syntyi 16.12.1900 Hangossa Karl Adolf Amandus Fagerströmin (1864–1909) ja Maria Eleonora Bergin (1858–1945) tyttärenä. Perheeseen syntyi kuusi lasta: Ellen Maria (1887–1968), Thyre Richard (1888–1918), Karl Elis (1891–1962), Gerda Eleonora, Frithiof (1898–1918) ja nuorin, Signe.
Perheen elämää varjosti isä Karlin kuolema Signen ollessa vasta kahdeksanvuotias. Myöhemmin perhe kohtasi lisää tragedioita vuoden 1918 sisällissodassa, kun kaksi hänen isoveljeään sai surmansa ja kolmas joutui taistelemaan vastakkaisella puolella. Punaisten puolelle vastentahtoisesti joutuneista veljeksistä Thyre Richard teloitettiin Viipurissa 29-vuotiaana, 24.10.1918.
Nuorin veli Frithiof kaatui vain 20-vuotiaana taistelussa Padasjoella Hämeessä 22.3.1918. Toiseksi vanhin veli Karl Elis joutui taistelemaan valkoisten riveissä. Hän pelastui Mouhun taistelusta kuin ihmeen kaupalla, kun punaisten partio kulki ojaan heittäytyneen miehen ohi häntä huomaamatta. Veljessodan trauma jätti syvän jäljen perheeseen.
Yletyinen kävi koulunsa Hangossa ja Tammisaaressa. Muuttaessaan Helsinkiin 1920-luvun alussa hän osasi suomea vain hieman, mutta oppi kielen myöhemmin täydellisesti. Samoihin aikoihin hän tapasi Mustikkamaan kesätansseissa tulevan miehensä, Arthur Yletyisen (11.11.1899–18.5.1977).
Taiteellinen koulutus
Signe Yletyinen pääsi erityislahjakkaana opiskelijana Ateneumin piirustuskoulun iltalinjalle. Varsinaiset taideopintonsa hän suoritti Vapaassa taidekoulussa noin vuosina 1945–1949. Hänen opettajinaan toimivat muun muassa Sulho Sipilä (1895–1949), Unto Pusa (1913–1973), Johannes Gebhard (1894–1976) ja Sam Vanni (1908–1992). Lisäksi hän otti yksityistunteja Norjassa, missä hänen opettajanaan toimi muun muassa Einar Halfdan Berger (1890–1961).
Ompeluateljee ja oma liike
Yletyinen maalasi jatkuvasti Ateneumin piirustuskoulun jälkeen ja työskenteli samalla Behrsinin ompeluateljeessa Fredrikinkatu 24:ssä Helsingissä. Täällä hän sai täydellisen ompeluopin ja suoritti räätälitutkinnon. Ateljeessa valmistettiin mittatilaustyönä kävelypukuja ja leninkejä, ja mainonnassa korostettiin mallien taiteellisuutta. Hän mm. suunnitteli iltapukuihin vaativia paljetti- ja helmikoristeluja ja valmisti juhlapukujen kukkakoristeet.
Ateljee Behrsin muutti Yhdysvaltoihin 1920-luvulla, jonka jälkeen Yletyinen perusti oman ompeluateljeen. Hänellä oli kaksi apulaista, mutta hän suunnitteli, leikkasi ja teki sovitukset itse.
Sota-ajan vaikeudet pakottivat hänet kuitenkin luopumaan ateljeestaan ja työntekijöistään. Hän jatkoi työskentelyä kotonaan lähimmille asiakkailleen, ja tällöin hänessä heräsi ajatus palata taideopintojen pariin. Hän ryhtyi opiskelemaan Vapaassa taidekoulussa kokopäiväisesti.
Maalausmatkat
Yletyinen teki kesäisin useita maalausmatkoja muun muassa Norjan Lofooteille sekä muualle Pohjois-Norjaan, Tanskaan ja Ruotsiin 1940- ja 1950-luvuilla. Matkoillaan hän myi runsaasti teoksiaan paikallisille asukkaille ja maalasi mielellään kunkin paikkakunnan maisema-aiheita. Nämä maalaukset olivat hyvin suosittuja, ja asukkaat saattoivat jopa jonottaa ostaakseen niitä. Hän sai myös lukuisia tilauksia asiakkaiden toivomista aiheista ja piti useita näyttelyitä eri matkakohteissaan.
Tyyli ja työskentelytapa
Signe Yletyisen maalaustyyli oli varhaisvaiheessa naturalistinen, mutta kehittyi pian ekspressionistiseen suuntaan. Hän oli taitava värien käyttäjä ja soinnuttaja, joka vältti liiallisen makeuden ja säilytti ilmaisussaan tasapainon. Aikalaisarvostelujen mukaan hänen teoksilleen oli ominaista iloinen maalausote sekä kirkas ja sointuva värinkäyttö. Maisemissa korostui varma sommittelu ja muotokuvissa kyky tulkita henkilöiden luonnetta elävästi. Erityisesti Norjan-matkojen jälkeen hänen värinkäyttönsä voimistui ja sai entistä soivampia sävyjä luonnon vaikutuksesta. Akvarellinsa hän maalasi varmuudella ja teknisellä hallinnalla, mikä kertoo syvällisestä perehtyneisyydestä tekniikkaan.
Yletyinen käytti työssään aina korkealaatuisia materiaaleja, muun muassa ranskalaisia värejä ja pellavakankaita. Hän preparoi kankaat ja pingotti ne kiilakehyksiin itse vanhojen mestareiden oppien mukaisesti sekä luonnosteli öljyvärityöt huolellisesti hiilellä suoraan kankaalle. Luonnosteluvaihe oli hänelle keskeinen, ja hän työskenteli sen parissa, kunnes oli täysin tyytyväinen lopputulokseen. Akvarelleissa hän käytti yksinomaan laadukkaita papereita.
Aiheet
Suomessa Yletyinen maalasi mielellään kesähuvilallaan Tammisaaren Tenholassa saaristomaisemia. Lisäksi useita hänen töitään syntyi Espoon Saarijärven maisemissa sekä Mikkelin Otavassa. Maisema-aiheet säilyivät keskeisenä osana hänen tuotantoaan koko uran ajan, ja hän kuvasi usein ympäristöään herkällä mutta samalla ilmaisultaan voimakkaalla otteella.
Kukka-asetelmat olivat myös hänen lempiaiheitaan, ja niitä syntyi runsaasti sekä akvarelleina että öljyvärimaalauksina. Näissä teoksissa korostui erityisesti hänen taitonsa värien soinnuttelijana. Muotokuvamaalaus oli hänelle yhtä lailla läheinen ilmaisumuoto, ja hän toteutti useita tilaustöitä, muun muassa puolustusministeri Emil Skogin puolisosta Toini Skogista, NMKY:n pääsihteeristä Verner J. Aurolasta sekä Ester Toivosen äidistä Lempi Helteestä. (Ester Toivonen oli Miss Eurooppa 1934 ja tunnettu elokuvanäyttelijä.) Hänen muotokuvissaan pyrittiin paitsi ulkoiseen yhdennäköisyyteen myös mallin luonteen elävään tulkintaan.
Näyttelyt
Yletyinen järjesti useita näyttelyitä 1940- ja 1950-luvuilla, muun muassa Kumlinin Taidesalongissa Helsingissä (Annankatu 12). Näyttelyt herättivät kiinnostusta jo ennakkoon, ja niistä ilmoitettiin näkyvästi sanomalehdissä. Näyttelyt olivat yleisölle avoimia ja niissä esiteltiin laajoja kokonaisuuksia hänen tuotannostaan.
Näyttelyluetteloiden perusteella esillä oli usein useita kymmeniä teoksia, joissa korostuivat maisemat, kukka-asetelmat ja muotokuvat. Mukana oli sekä kotimaisia aiheita että ulkomaisilta maalausmatkoilta syntyneitä töitä, esimerkiksi Norjasta. Esimerkiksi maalaus Lokakuun aamu, joka on edustava esimerkki hänen maisemamaalauksestaan, oli esillä vuoden 1950 näyttelyssä. Näyttelyt osoittavat hänen tuotantonsa monipuolisuuden ja aktiivisen työskentelyn erityisesti 1950-luvun alussa.
Lehtiarvostelujen mukaan Yletyisen näyttelyt saavuttivat hyvän vastaanoton, ja hänen värinkäyttöään sekä kykyään tulkita sekä maisemia että muotokuvia pidettiin erityisen ansiokkaina. Joitakin näyttelyihin liittyviä arvosteluja ja luetteloita on nähtävissä linkissä Näyttelyt.
Viimeiset vuodet ja työt
Yletyinen maalasi aktiivisesti aivan viime vuosiinsa saakka. Vielä 1980-luvun alussa hän työskenteli kotonaan Helsingissä, ja hänen viimeiset työnsä olivat pääasiassa kukka-asetelmia. Ne jatkavat hänen tuotannolleen ominaista aihemieltymystä ja värien hallittua, mutta elävää käyttöä.
Lehtitietojen mukaan Yletyinen tunnettiin erityisesti maisema-, muotokuva- ja kukkamaalarina, ja nämä aiheet säilyivät keskeisinä koko hänen pitkän uransa ajan.
Signe Yletyinen kuoli 11.11.1985 Helsingissä miehensä Arthur Yletyisen (1899–1977) syntymäpäivänä. Hänen elämäntyönsä kuvastaa pitkäjänteistä omistautumista maalaustaiteelle ja säilyttää paikkansa osana suomalaista 1900-luvun taidehistoriaa.
